Minä, me, Jokerit

Helsingin Jokerit. Tuo sanapari herättää varmaan aika monessa urheilua edes hieman seuraavassa ihmisessä jonkunlaisia tuntemuksia.

Itselleni Jokerit oli lapsuusaikana todella kova juttu. Jokerit ja TPS pelasivat tuolloin tulikiven katkuisia SM-liigan finaalisarjoja harva se vuosi, ja olin varmaan Jokereiden menestyksen, pääkaupunkiseudulla elämisen ja isäni myötävaikutuksen ansiosta ajautunut hieman huomaamattanikin Jokeri-faniksi. Isä vei minut aikoinaan katsomaan sekä Jokereiden että HIFK:n kotipelejä, mutta jostain syystä Jokerit noista kahdesta valikoitui itselleni paljon mieluisammaksi joukkueeksi, ja tuota pikaa huomasinkin olevani ihan pesunkestävä Jokeri-fani. Monet ala-asteen koulutyöni sivusivat jollain tavalla Jokereita. Muistan jollain kuviksen tai käsityön tunneilla askarrelleeni pienen Jokeri-lipun, johon piirsin Jokereiden hauskan logon, ja kirjoittelin cooleilla fonteilla Jokereiden silloisten pelaajien nimiä: siellä oli Waltteri Immosta ja Rono Järvelää ja Sami sekä Jali Wahlstenia, sekä minun oma suuri suosikkini, aina iloisesti virnuileva tsekkitaituri Otakar Janecky.

 
Kuva: Jokerit

Kuva: Jokerit

 

Yksi ala-asteen parhaista muistoistani on leirikoulun aikaan pelattu TPS:n ja Jokereiden välinen finaalisarjaottelu, jonka Jokerit voitti. Katsottiin sitä peliä varmaan 50-päisen ala-asteikäisen jantterin voimin pienessä salissa, ja voi hyvä luoja kuinka paljon meteliä sellainen joukkio sai aikaan. Muistan siitä pelistä sellaisen yksittäisen tilanteenkin, missä TPS:n Niko Mikkola yritti taklata kovalla vauhdilla Jokerien Otakar Janeckyä, mutta lensikin törmäyksessä itse selälleen, koska Janecky oli osannut taklausta odottaa ja antoi laittomuuksien rajoilla häilyneen vastataklauksen kimppuunsa yhtä lailla sääntöjen rajamailla rynninyttä Mikkolaa päin. Mikkola ei osannut sitä odottaa vaan lensi, Janecky virnuili vain perään, ja pian kentälle syntyi tappelunnujakoita. Ja leirikoulun salissa innostunut 50-päinen lapsilauma huusi suoraa huutoa.

Sittemmin aloin syystä tai toisesta vierastaa Jokereita. Osasyy siihen oli ainakin se, että Jokerit oli kasvanut niin suureksi ja rikkaaksi seuraksi, että se pystyi haalimaan riveihinsä melkeinpä ketä tahansa pelaajia muista seuroista. Se johti sitten siihen, että pelaajien ja myös valmentajien vaihtuvuus oli niin suurta, ettei kehenkään oikein osannut enää kiintyä kun pelaajaruletti pyöri kausi kaudelta niin vimmaisesti, ja lopulta koko touhusta vain alkoi mennä maku. Ylä-asteen aikana sitten innostuin jostain syystä aivan toisesta jääkiekkojoukkueesta, nimittäin SM-liigaan silloin nousseesta, piskuisesta ja sympaattisesta SaiPasta. Eräs syntymäpäivä sain sitten lahjaksi SaiPan Dale McTavishin pelipaidan, ja viimeistään siinä vaiheessa oli selvää että Jokeri-takki oli lopullisesti omalta osaltani kääntynyt SaiPalle. Mutta koska suuri osa luokkakavereistani kuitenkin oli vielä Jokeri-faneja, oli Jokereilla aina erityinen paikka vielä tämän SaiPaan kääntyneen vantaalaiskakarankin sydämessä. Jokereiden ja SaiPan väliset pelit olivat aina kaikista mielenkiintoisimpia, ja Jokereiden touhuja tuli edelleen aika ahkeraan seurattua, koska he olivat aina yksi mestarisuosikeista ja joukkue jonka voittaminen tuntui erityisen mukavalta. Koulussa sai myös sitten aina kuulla kuittailua jos keskinäinen peli oli mennyt SaiPan kannalta alakanttiin. Mutta kuittailin kyllä aina takaisinkin kun SaiPa oli voittanut!

 
Kuva: Jokerit

Kuva: Jokerit

 

Meillä oli luokalla muodostunut sellainen outo tapa, että niiden päivien jälkeen kun kannattamansa lätkäjoukkue oli pelinsä voittanut, tultiin kouluun oman joukkueensa lätkäpaidassa. Suurin osa koulukavereista sitten haahuili toisinaan koulumme käytävillä sinisissä Jokeri-paidoissaan tai enemmän old school –henkisissä vihreävioleteissa väreissä, mutta oli siellä omani lisäksi eräs toinenkin keltainen SaiPa-paita, ja olimme kahden hengen osastomme voimin suurempi vähemmistö kuin vaikkapa luokkamme yhden hengen punapaitainen HIFK-rykmentti. Kaikista kovin lätkä-hipsteri valitsi jopa SaiPaa oudomman joukkueen suosikikseen, hän hommasi erään Pohjois-Suomesta kotoisin olevan divarijoukkueen tyylikkään harmaan paidan itselleen. Sivumennen sanoen, sittemmin tuo SaiPaakin sympaattisempi divarijengi on noussut Liigaan, ja on pärjännytkin siellä ihan kohtuullisesti, niillä taitaa olla 2000-luvulta enemmän mestaruuksia kuin kellään toisella joukkueella. Eipä sitä silloin koulussa olisi uskonut että tuo pikkuinen divariseura nimeltään Oulun Kärpät olisi joku päivä niinkin kova.

Yhden SaiPan Jokerit-voiton jälkeen kyllä mietin pitkään, uskallanko tulla kouluun SaiPa-paidassani keikaroimaan. Se oli sellainen päivä, jolloin SaiPa oli voittanut Jokerit kolmannen kerran peräkkäin playoffien alkukierroksella, ja lähettänyt näin suuren ja mahtavan helsinkiläisseuran tylysti kesälomille heti kättelyssä. Koulussa kuitenkin suuri osa oppilaista oli Jokeri-faneja, ja siellä varmasti olisi väkeä kallella kypärin sen tähden että ennakkosuosikkeihin kuulunut Jokerit oli jo mennyt kompuroimaan itsensä kesälomille - vieläpä jotain pikkuista SaiPaa vastaan - että hieman arvelutti mennä kouluun hieromaan tuota kipeää asiaa kaikkien naamaan SaiPa-paidassani pomppelehtimalla. Mutta kyllähän me molemmat luokan SaiPa-fanit sitten kuitenkin uskaltauduttiin paidoissamme kouluun, ilakoida ei kyllä kovinkaan paljon uskaltanut koska melko pahaa silmää koulun isommiltakin pojilta silloin tuli. Se oli SaiPan eka pleijarisarjan voitto jota pääsin todistamaan, ja se että se tuli nimenomaan Jokereita vastaan oli kyllä erityisen mukavaa!

 
Kuva: Jokerit

Kuva: Jokerit

 

Kerran olimme luokan kanssa menossa eduskuntaan vierailemaan. Edellisenä päivänä oli sattunut käymään niin, että kaikkien lätkäjengit olivat voittaneet omat ottelunsa, joten sinne eduskunnan lehtereille istuutui sitten varsin monivärisiin paitoihin pukeutunut porukka ylä-asteikäisiä veijoja. Olimme kuin joku alamittainen sekasikiöjääkiekkojoukkue sinisine, vihreävioletteine, punaisine, keltaisine ja harmaine paitoinemme. Muistan että ainakin baskeripäinen Veltto Virtanen katseli hymyillen meitä jääkiekkopaitoja sieltä eduskunnan paikaltaan, ja näytti peukkua.

Tuolta ajalta muodostui myös monta vuotta epäsäännöllisesti jatkunut perinne, missä minä ja se luokkamme toinen SaiPa-fani menimme tuttujen Jokeri-fanien kanssa paikan päälle katsomaan Jokerit-SaiPa -pelejä. Ensimmäinen peli uudenkarhealla Hartwall Areenalla on jäänyt mieleen, huippumoderni ja suuri areena oli erittäin vaikuttava, ja peli oli vauhdikas ja tapahtumarikas. Jokerit voitti sen pelin 9-4, mutta minua hieman lämmitti se että Otakar Janeckyn jälkeinen uusi suuri sankarini Dale McTavish teki ottelussa maalin. Erään kerran soluttauduimme jopa Jokerien fanibussin mukana Lappeenrantaan katsomaan SaiPa-Jokerit -peliä. Me SaiPa-paidat istuimme siellä bussissa kiusallisten keltaisten paitojemme liepeet syvälle housuihin tungettuina ja toppatakit koko bussimatkan päällä, etteivät vain pelottavat Jokeri-faniryhmän jäsenet saisi selville, että siellä heidän fanibussissaan matkaa jäniksinä pari vääränkin joukkueen kannattajaa. Petoksemme paljastui vääjäämättömästi Lappeenrannan jäähallilla, koska koko bussijoukko toki istui samassa katsomonosassa lähekkäin. Kun viimein uskalsimme ottaa toppatakkimme pois, ja sieltä alta paistoi SaiPan kirkkaankeltaiset paidat, muutamat Jokeri-fanit huusivat että ei hitto meillä on ollut pettureita kyydissä, paluumatkalle ei ole noilla mitään asiaa! Eiväthän he toki tosissaan tällaisille pikkunassikoille huudelleet, ja vaikka SaiPa sen pelin vielä sattui voittamaan, pääsimme silti viholliseksi paljastumisemme jälkeenkin samalla bussikyydillä takaisin. Jokeri-faniryhmän silloinen puuhamies tosin varoitti meitä paluumatkalla pilke silmäkulmassa, että kaikenlainen naureskelu ja ilonpito on sitten kielletty tai muuten jätämme teidät jonnekin Kouvolaan.

 
Kuva: Jokerit

Kuva: Jokerit

 

Lappeenranta ja SaiPa-Jokerit oli mukana myös omissa polttareissani, sillä perinteitä kunnioittaen ajelimme silloinkin bussilla Lappeenrantaan ja SaiPa-Jokerit -peliin – tällä kertaa tosin ihan omalla kyydillämme. Minun täytyi pitää kaikkia jääkiekkovarusteitakin sillä kertaa koko päivän päälläni, ja oli jotenkin metkaa istuskella kaikkien suojien, kypärän, hanskojen ja jääkiekkomailan kanssa siellä katsomossa. Erätauolla järjestimme atomi- ja vetyjonossa sen porukkamme toisen SaiPa-fanin kanssa pienimuotoisen leikkimielisen nyrkkitappelunkin, joka päättyi siihen että pyörimme siellä hallin lattialla mukamas toisiamme mätkien. Ei se meidän joukkueidemme kannatus muutenkaan niin kauhean vakavaa touhua ollut, yhteen Jokerit-SaiPa peliin teimme yhteistuumin spray-maaleilla kannustuslakanan, johon taiteiltiin sanat ”MÄTTÖ ON KONE” Jokereissa silloin vaikuttaneen Sami Mettovaaran kunniaksi – en enää edes muista miksi, mutta jostain syystä Mettovaara oli legenda yli seurarajojenkin. Toisen kerran ajauduimme Lappeenrannan junamatkalla itsensä kunnianarvoisen Arvi Lindin kanssa keskustelemaan SaiPasta ja Jokereista ja jääkiekosta, Arvi kun itse on SaiPa-taustainen henkilö ja hänen poikansa Juha Lind on yksi Jokereiden ikoneista. Kaikenlaista hienoa sitä pääsi Jokereiden ja SaiPan siivellä kokemaan!

Kun Jokerit sitten aikoinaan siirtyi pelaamaan KHL:ään, oli se toki siitä harmillinen juttu, että Jokereiden ja SaiPan välisiä pelejä ei enää ole sen jälkeen päässyt seuraamaan. Mutta se mahdollisti sen, että nyt minäkin osaan taas kannattaa Jokereita! He ovat kuitenkin ainoa suomalainen joukkue kovatasoisessa KHL:ssä, ja Jokereiden paidassa pelaa paljon tuttuja suomalaisia maajoukkuenimiä. Eikä sovi unohtaa, että Jokerit on myös KHL-taipaleensa aikanakin jatkanut ansiokasta työtä jääkiekkojuniorien kanssa ja heillä pelaa joukkueet oikeastaan kaikissa Suomen juniorisarjoissa. Moni Suomen huippupelaajista on nimenomaan Jokereiden juniorijoukkueista saanut lähtölaukauksen uralleen, Jari Kurri ja Teemu Selänne nyt näistä kirkkaimpina esimerkkeinä. Muutamia kertoja ollaan käyty Jokereiden KHL-pelejäkin katsomassa, viimeksi tämän kauden runkosarjan päätöspelissä Dinamo Minskiä vastaan.

 
Kuva: Jokerit

Kuva: Jokerit

 

Nyt kun itselleni on siunaantunut jälkikasvua, aion kyllä viedä hänetkin aikanaan jääkiekkopelejä katsomaan. Jääkiekko ja sen seuraaminen on ollut omassa elämässäni melkoisen suuressa roolissa, ja olisi mahtavaa jos omakin poika pääsisi samanlaisia asioita lajin parissa kokemaan. Ja mikäs sen sopivampaa olisikaan, kun seurata oman isäni jalanjälkiä ja viedä poika ensimmäiseen jääkiekkopeliinsä nimenomaan Jokereiden peliin. Vuodet ovat vierineet, ja hallit, pelipaidat ja liigatkin vaihtuneet, mutta logo on yhä sama vanha tuttu, ja se ensimmäinen suuri jääkiekkosankarini Otakar Janeckykin siellä vielä edelleen mutkan kautta vaikuttaa - Janeckyn paita roikkuu ansaitusti hallin katossa, ja onpa joukkueen virnuileva maskottikin nimetty miehen mukaan Otoksi. Tiedä vaikka Jokereista löytyisi aikanaan pojallekin oma henkilökohtainen otakarjaneckynsä - tai edes samimettovaaransa!


Tiesitkö, että kai­kis­ta www.pisteetkotiin.com-kam­pan­ja­si­vun kaut­ta tul­leis­ta kaup­paan joh­ta­neis­ta toi­mek­sian­nois­ta RE/MAX Hyvät Kodit ohjaa osan Jokerit Ry:lle, joten si­nul­la on myös siten mah­dol­li­suus tukea junioriseu­ran toi­min­taa. Varatessasi arviokäyntiä, laita ruksi kohtaan Minä, Me, Jokerit!

 
Kuva: Jokerit

Kuva: Jokerit

 

Kirjoittaja: Jarno